Blockhead´s
vanhaenglanninlammaskoirat
Ajatuksia kasvatuksesta...
Kun aloitimme kasvatuksen, oli kaikki jotenkin yksinkertaisempaa ja toisaalta taas vaikeampaa, viimeksi mainittu lähinnä tiedonkulun hitauden ja terveys-ym tulosten saamisten suhteen, kun ei ollut nykyajan tietotekniikoita, ei edes "kännyköitä". Kaikki tieto piti kysyä henkilökohtaisesti joko kirjepostitse taikka soittamalla, viestejä ei voinut jättää ym. Nyt kasvatuksen suhteen on paljon vaatimuksia: useita terveystutkimuksia ja DNA-testejä. Rodulla on aina ollut luustovikoja, lonkat, selät ja kyynärät sekä muiden luiden kasvuhäiriöitä. Useimmiten koira pärjää tosi surkeilla lonkka-arvoillakin, vaikka ei ole jalostukseen kelpaava. Koen tärkeäksi, että ollaan asioissa rehellisiä! Myös nykyajan trendi keinosiementää -vaikka elävät yksilöt ovat samassa tilassa- niin kiireen kuin muiden syiden takia JA jos uros ei esim astu taikka narttu ei anna astua. Miksi? Tämän pitäisi herättää ajatuksia miksi näin on. On aivan eri asia puhua keinosiemennyksestä pakasteella tai jäähdytetyllä spermalla, kuin paikalla olevien yksilöistä. Valitettavasti näyttää olevan niin, että kerran on keinosiemennetty = pitää aina keinosiementää, uros ei enää tiedä mikä on se luonnollinen muoto lisääntyä ja nartut eivät salli uroksen tulla selän päälle. Tämä ei tietenkään ole mikään ehdoton tilanne, mutta ihminen sallii sen ja ell tekevät. Raha ja aika puhuvat.
Olen kokenut tärkeäksi koiran luonteen, emä siirtää pennuille tapakäytöstään mutta geeneissä tulevat muut seikat. Lampurin pitäisi olla lempeä, uskollinen, avoin ja ns helppo kotikoira. Tulevaisuuden kasvattajien soisi muistavan myös tämän puolen kasvatuksesta.
Sitten tämä turkki.... jostain syystä parin viimeisen vuosikymmenen aikana on alettu ihannoimaan SUURTA ja muhkeata turkkia, joka uskoakseni ei toimisi paimenkoiran työssä. Kun rotu on jalostettu aikanaan karjaa ajavaksi ja paimentavaksi koiraksi, niin nykypäivän valtavat karvat ei sopisi siihen tehtävään. Tässä on menty näyttävyys edellä, ja onhan se kaunis katsoa, en yhtään kiellä, mutta mikä työmäärä on esim lapsiperheelle, jolla on ruuhkavuodet menossa ja halu pitää lemmikki on suuri. Siksi (?) nähdään yhä enemmän lyhyeen karvaan joko leikattuja tai trimmattuja koiria. Ominaisuudet ovat samat, mutta ulkonäkö täysin toinen.
Kasvatustyön vaatimukset 2000-luvulla ovat kasvaneet, ostajat/kyselijät tietävät mitä vaatia yhdistelmän terveystulosten ym suhteen, on rekisteröintejä kahteen eri paikkaan ynnä muuta vaatimusta. Kyseenalaistan omalla kohdallani jaksanko jatkaa enää montaakaan vuotta, kasvatustyö ei todellakaan ole helppoa! Lukemattomat valvotut yöt pentujen synnyttyä, ruokinta, siivoaminen, paperityöt vievät energiaa ja aikaa (no eläkeläisellähän sanotaan sitä olevan) ja haluan viettää muutakin elämään, lapsenlapsien ja omaisten kanssa.
Toivotan paljon onnea uusille kasvattajille, intoa ja intohimoa työtä kohtaan!
